Antti Lizeliuksen elämän vaiheet

1708 Syntyi 12.10 Tyrväällä Vehmaan kylässä

1735 Filosofian maisteri Turun akatemiasta

1737 Vihittiin papiksi

1739 Avioitui Katarina Saliniuksen (k. 1759) kanssa

1741-1761 Pöytyän kirkkoherra

1758 Mynämäen rovastikunnan lääninrovasti

1758 Raamatun suomennos ilmestyi

1760 Avioliitto Hedvig Gadolinin (k. 1802) kanssa

1761-1795 Mynämäen kirkkoherra

1776 Suomenkielisten Tieto-Sanomien toimittaja

1776 Uusi Raamatun suomennos ilmestyi

1795 Kuoli 15.10 Mynämäessä

 

Raamatun käännökset

Taitavana suomenkielen taitajana ja pyhien kielten tuntijana Lizelius sai tehtäväkseen koko Raamatun kielen oikeinkirjoituksen tarkistamisen, ajanmukaistamisen sekä käännösvirheiden oikaisemisen. Uusi laitos ilmestyi vuonna 1758. Hän vastasi myös vuoden 1776 painoksen käännöksestä. Tämä Vanha Kirkkoraamattu oli käytössä meidän päiviimme saakka.

Tehdessään raamatunkäännöstyötä Pöytyällä Antti Lizelius alkoi ensimmäisenä kirjoittaa kirkonkokousten pöytäkirjoja myös suomeksi. Tätä tapaa hän jatkoi Mynämäessä. Säätyläisten
läsnä ollessa pöytäkirjat kirjoitettiin
kuitenkin ruotsiksi.

Pöytäkirjoista löytyy myös hänen ohjeensa
kuudennusmiehiksi valituille: Kirkon miesten
tulee käyttä heitänsä caunisti ja siwiästi,
ilman on heillä nijncuin muiden perään
catzoilla caxi kertainen wastaus, ja hyljätän
pois kirkon miehen wirasta.

 

Mynämäen kirkko

Lizelius sai valtakirjan Mynämäen kirkkoherran virkaan huhtikuussa 1760. Saman vuoden syksyllä hänet vihittiin toiseen avioliittoon Mynämäen edellisen kirkkoherran tyttären Hedvig Gadolinin kanssa. Lizelius oli Mynämäen kirkkoherrana 35 vuotta aina kuolemansa saakka.

Lizelius kertoo Tiedustuskirjassaan, ensimmäisessä suomenkielisessä paikallishistoriassa, Mynämäen kirkosta näin: Tainkaltaisista wanhimmistä kirkoista on Mynämäen Emäkirkko yxi , joka on perustettu wuonna jälkeen Christuxen Syntymisen 1260 ; jolla ajalla oli Mynämäesä Nicolaus Karhu Provastina . Ja on nijn tämä Mynämäen kirko wanhempi kuin Turun isoi kirko ; mutta nuorempi kuin Räntämäen kirko.

Lizeliuksen kirkkoherrakautena valettiin uudestaan kaksi Mynämäen kirkon kelloa sekä yksi Mietoisten kappelin kello. Hänen toimestaan myös korotettiin matala kellotorni samaan harjakorkeuteen runkohuoneen kanssa. Mynämäen ison kellon kyljessä on Lizeliuksen sepittämä runo: Mynämäen Muistettawan Asuiamet Armahimmat Koska Kuuletta Kuminan Kyliestäni Kirckahimman, Riendäkähät riemuisesti Pihaseelle Pyhämmäisen Autuuttanne Oppimahan sanan Saarnasta Suloisen. Vastaavanlainen säe löytyy hänen Pöytyän
kautenaan uusitusta kirkonkellosta.

 

Suomenkieliset Tietosanomat

Antti Lizelius alkoi julkaista Suomenkielisiä Tietosanomia vuoden 1775 lopussa. Lehti ilmestyi vain reilun vuoden. Esikuvana oli Åbo Tidningar, Suomen ensimmäinen ruotsinkielinen sanomalehti, jota hän kirjoituksillaan avusti. Lizeliuksen sepittämä tervehdysruno, jolla lehti alkoi, sisälsi lehden ohjelman pääpiirteissään: Mieltykähät Mieluisesti Oppimahan Omillanne Suomen Selwillä Sanoilla , Lukemahan , Lausumahan , Toimehenkin Tuottamahan Toimituxia Tylyjä , Tietojakin Toimenpita , Sanomita Samowita Suomexi Sanottawita , Kirian Kautta Kuuluwita , Kuuluwita , Kaikuwita , Meijän Maamme Manterilla , Satamilla , Saarikoilla , Moisioisa
Muhkehisa , Majoisa Myös Matalisa .

 

Köyhäinhoito

Antti Lizeliuksen ehdotuksesta päätettiin Pöytyällä vuonna 1758 kerätä sunnuntaikolehdit vaivaisten hoitoon ja perustaa köyhäinmakasiini, Waiwaisten Wara-aitta, ensimmäisenä koko maassa. Makasiiniin ostettiin vaivaiskassan säästövaroilla vuosittain viljaa, jota keväisin lainattiin siemeneksi tarvitseville talonpojille. Korkoa perittiin 5 kappaa tynnyriltä. Makasiinin tuotto käytettiin köyhäintalon asukkien hyväksi. Hallanaralla, katovuosien vaivaamalla Pöytyällä tämä lainamakasiini saavutti kansan suosion. Mynämäkeen Lizelius aikaansai köyhäinmakasiinin vuonna 1767.

Perinteinen köyhäinhoito perustui siihen aikaan lahkoihin eli ruotuihin. Muutama talo muodosti ruodun joka hoiti yhden vaivaisen. Hoito ei aina ollut riittävää ja seurauksena oli häiritsevää kerjuulla käyntiä. Lizelius korvasi ruodut taloilta perittävällä köyhäinverolla, joka koottiin viljana ja papuina köyhäinhuoneen ylläpitoaittaan. Kaikkein huonokuntoisimmat siirrettiin v. 1763 rakennettuun Helijärven köyhäintupaan, joka oli myöhemmin laajennettu useita rakennuksia käsittäväksi. Parempikuntoiset, muualla asuvat köyhät, saivat kassasta avustuksen ylläpidokseen.

Köyhäinhoitoon kerättiin varoja myös
maantien varressa seisseen vaivaisukon
avulla. Köyhäinhoidon uudistusten
pyörteissä Lizeliusta syytettiin
köyhäinkassan varojen väärinkäytöstä.
Vaivaisukonkin tuottamien rahojen
epäiltiin päätyneen sokerin ostoon
kirkkoherran omaan talouteen.
Puhuttiin Lizeliuksen sokeriäijästä.
Varusmestari Mittler syytti Lizeliusta
useassa kokouksessa väärinkäytöksistä
ja sai aikaan köyhäintilien tarkastuksen.
Mitään epäselvää ei tileistä kuitenkaan löytynyt.